Joissain tilanteissa kun aivovamman jälkitilana oleva vireystila laskee, on aivoille saatava nopeasti energiaa ja se tapahtuu ottamalla sokereita - samassa yhteydessä otettu kahvi lisää myös aivojen vireystilaa. Sokereiden ongelmana on, että ne nostavat vain hetkellisesti vireystilaa. Jos sokereiden (hiilihydraattien) avulla, proteiinipitoisen ruokavalion sijaan, pidetään pitkään vireystilaa yllä, siirtyy suurin osa sokereista rasvaksi. Aivovamman saaneen ruokavalion tulee olla hyvin proteiinipitoista, paljon vihanneksia ja vähän juureksia ja viljaa.

Proteiinin riittävä saanti on aivovammasta toipuvalle tärkeää mm. lihasten kehityksen, aivojen uudelleen organisoitumisen ja uusien yhteyksien kehittymisen, vastustuskyvyn ylläpidon ja normaalin hormonaalisen toiminnan takia. Elimistö voi purkaa lihaksen proteiineja energiatuotantoa varten eli välttämättä ei tarvita hiilihydraatteja energian (glukoosin) tuottamiseksi. Proteiinit toimivat elimistön entsyymeissä, kudosten rakenteissa, hormoneissa ja vasta-aineissa. Proteiinit koostuvat aminohapoista, ja ne toimittavat ravinnosta elimistöön tarpeellisia aminohappoja. Proteiineissa on 20 erilaista aminohappoa. Näistä yhdeksän on välttämättömiä eli ne tarvitaan ravinnosta, loput 11 voidaan rakentaa elimistössä hiiltä ja typpeä sisältävistä yhdisteistä tai muodostaa välttämättömistä aminohapoista. Ihmisen ruoasta tarvitsemat välttämättömät aminohapot (histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani ja valiini) ovat helposti saatavissa eläinperäisen ruoan proteiineista. Myös kasvisruoan proteiineissa on monipuolisesti aminohappoja. Kuitenkin käytettäessä vain tavallisia kasviksia saattaa aminohapoista lysiinin, metioniinin ja treoniinin saanti jäädä niukanlaiseksi. Tilanne paranee, jos ruokavalioon sisältyy riittävästi palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä. 

Proteiinin tarve 

Proteiinintarve on yleensä 1,2 - 3 g painokiloa kohti vuorokaudessa. Aivovamman saaneen tilanteessa lähempänä 3 g:aa eli esimerkiksi 70 kiloisella noin 210 g.

Proteiinin lähteitä 

Hyviä proteiininlähteitä ovat 

- liha 

- kala 

- kana 

- kananmuna 

- maito 

- soija 

Esimerkiksi 100 grammaa raakaa broilerin fileetä tai vähärasvaista naudan jauhelihaa sisältää 20–23 grammaa proteiinia. Kananmuna ja erityisesti sen valkuainen on hyvä proteiinilähde. 

Ruoka-annosten proteiinipitoisuuksia 

- 100 g naudan lihaa (raakapaino) = 26 g 

- 100 g kuivattuja linssejä = 25 g 

- 100 g broilerin filettä (raakapaino) = 23 g 

- 100 g valkoista kalaa (raakapaino) = 23 g 

- 100 g lohta (raakapaino) = 18 g 

- 100 g säilyketonnikalaa = 23 g 

- 100g keittokinkkua = 20 g 

- 100g porsaan lihaa (raakapaino) = 18 g 

- 1 annos papuja (60g) = 13 g 

- 100g rahkaa = 11 g 

- 30 g juustoa (3 siivua) = 10 g 

- 1 lasillinen maitoa (2,5 dl) = 7,8 g 

- 100 g tofua = 7,8 g 

- 1 lasillinen soijamaitojuomaa (2,5 dl) = 7,5 g 

- 1 kananmuna = 6 g  1 annos jogurttia (2 dl) = 6 g 

- 100g avocadoa = 2,6 g 

Proteiinin määrä hiilihydraattipitoisissa ruuissa on vähäistä ja sen laatu heikompaa kuin eläinperäisten proteiinien. Ne kuitenkin täydentävät eläinperäisiä proteiininlähteitä. Pelkästään hiilihydraattiruuista ei yleensä saa riittävästi proteiineja. 

- 2 dl keitettyä riisiä = 3 g proteiinia 

- 2 dl keitettyä makaronia = 4 g 

- 1 dl kaurahiutaleita = 7 g 

- 1 peruna (60g) = 2 g 

Välipalat

Aterioista saa yleensä proteiinia, mutta välipaloista se saattaa puuttua. Huomiota tulisi siten kiinnittää erityisesti välipaloihin. Hyviä proteiinipitoisia välipaloja ovat 

- vähärasvaiset kokolihaleikkeet ja juustot leivän päällä 

- vähärasvaiset maitovalmisteet 

- rahkat, jogurtti, raejuusto (hedelmien ja marjojen kanssa).

Kaikkia ohessa mainittuja vitamiineja, lisäaineita ja aivojen välittäjäaineiden esiasteita saa normaalista ruokavaliosta. Kaikkia näitä saa myös joko apteekista tai luontaistuotekaupoista. Suosittelemme alan ammattilaisten käyttämistä apuna oikean vitamiini, lisäaine ja aivojen välittäjäaineiden esiasteiden valikoiman laatimisessa.

C-vitamiini 

C-vitamiinin aivovammasta toipumisen kannalta tärkein ominaisuus on se, että se estää aivojen välittäjäaineiden dopamiini ja noradrenaliini hapettumista. C-vitamiinia on runsaasti seuraavissa marjoissa ja vihanneksissa: ruusunmarja, paprika, nokkonen, tyrnimarja, mustaherukka sekä parsa- ja lehtikaali. C-vitamiinin lähteitä ovat myös hedelmät, marjat ja kasvikset sekä peruna. 

Seleeni 

Seleeni parantaa aivojen verenkiertoa ja estää solujen härskiintymisen. Seleeniä saa tarpeeksi, jos ruokavaliossa on suomalaista viljaa, lihaa ja juustoa. (poiketen muista maista Suomessa seleeniä lisätään lannoitteisiin, koska Suomen maaperä sisältää hyvin vähän seleeniä) 

Kreatiini 

Kreatiini on elimistön luonnollinen yhdiste, joka auttaa varastoimaan energiaa lihassoluihin (adenosiinifosfaatti = ATP). 2 sekunnin aktiviteetin jälkeen varastot ovat ehtyneet ja ATP:tä aletaan valmistaa varastoituneesta Kreatiinifosfaattista ja noin 7 sekunnin jälkeen glykogeenista maitohappokäymisen avulla, jolloin toiminnot hidastuvat merkittävästi. Hyvä kreatiinin saanti takaa sen, että alkuvaiheessa lihaksiston toiminta on tehokasta ja siten myös lihaksisto kehittyy nopeammin. 

Kreatiinia saa enimmäkseen lihasta ja kalasta. Lihaksiston kehittymisen takia ja myös lihaksiston ja hermojen toiminnan kannalta aminohapot ovat erittäin tärkeitä tai itseasiassa ilman niitä lihakset eivät kehity eivätkä hermot voi niitä käskyttää. 

Magnesium 

Magnesium osallistuu aivojen välittäjäaineiden toimintaan ja hermojen sekä lihasten yhteispelin sujumiseen. Magnesiumia saa täysjyväviljasta, pavuista ja pähkinöistä. 

D-vitamiini (D3) 

Hermokudosta suojeleva aine. D-vitamiinin pääasiallinen lähde on auringonvalo. Ravinnosta D-vitamiinia saa kalasta, kananmunankeltuaisesta, kanasta ja sienistä sekä D-vitamiinilla täydennetyistä maitovalmisteista. 

B-vitamiinit (aivovamman saaneen kannalta olennaisimmat) 

B1-vitamiini (tiamiini) Tiamiini auttaa kognitiivisessä suoriutumisessa – muisti, oppiminen. 

B1-vitamiinia saadaan lihasta, kananmunista, pavuista, herneistä ja kokojyväviljatuotteista. 

B5-vitamiini (pantoteenihappo) 

B5-vitamiini on tärkeää rasvojen, hiilihydraattien ja valkuaisaineiden energia-aineenvaihdunnassa. 

B5-vitamiinia, saadaan erityisesti kananmunista, maksasta ja vihanneksista. 

B6-vitamiini 

B6-vitamiini, pyridoksiini, on tärkeää veren punasolujen muodostumiselle ja hormonitoiminnan säätelylle. B6-vitamiini edistää immuunijärjestelmän toimintaa. 

Kala on hyvä B6-vitamiinin lähde. 

Folaatti (B9-vitamiini) 

Folaatin on hyväksi vastustuskyvyllemme ja vähentämään väsymystä ja uupumusta. Folaattia eli foolihappoa saadaanyleisesti ravinnosta liian vähän. 

Folaattia saadaan pavuista ja vihreistä vihanneksista sekä hedelmistä.  

B12-vitamiini 

B12-vitamiini, kobalamiini, pystyy varastoitumaan kehoomme. Se voi varastoitua maksassa neljäkin vuotta. B12-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta ja edistää immuunijärjestelmän toimintaa. 

B12-vitamiinia on vain eläinkunnan tuotteissa. 

Kalkki 

Kalsium on tärkeä solujen osmoottisen paineen ja solukalvojen läpäisevyyden säätelyssä. Sillä on keskeinen tehtävä elimistön nestetasapainon säätelyssä, sydämen toiminnassa ja hormonien tuotannossa. 

Kalkin pääasiallisin lähde on maitotuotteet. 

OMEGA 3 

Omega-3-rasvahappoja ovat alfalinoleenihappo, (ALA), joka on ihmiselle välttämätön, dokosaheksaeenihappo, (DHA), ja eikosapentaeenihappo, (EPA). Ihmisen pitää saada ravinnosta alfalinoleenihappoa, koska keho ei pysty valmistamaan sitä itse. EPA- ja DHA-rasvahappoja elimistö pystyy tuottamaan alfalinoleenihaposta jonkin verran. 

ALA:a saadaan kasvisöljyistä ja EPA- ja DHA-rasvahappoja kalaruoista. 

Karnitiini 

Karnitiinin tärkein tehtävä on kuljettaa rasvoja solujen mitokondrioihin, pilkottaviksi. Se on tärkeää mm. rasvojen aineenvaihdunnalle, sydämen ja aivojen toiminnalle. 

Karnitiinia saadaan lihasta ja maitovalmisteista. 

Karnosiini 

Karnosiinilla on neuroprotektiivisia eli aivoja suojelevia vaikutuksia Se myös estää aivoihin kertyvien beeta-amyloidiplakkien muodostumista. 

Kananmuna, liha, kala, pavut ja useat vihreälehtiset kasvit sisältävät paljon alaniiniä josta keho syntetisoi karnosiinia. 

Tauriniini 

Tauriinin tarkoituksena on varmistaa että sähköinen kommunikaatio aivoissa toimii. Tauriini toimii aivojen sähköisen aktiviteetin säätelijänä. 

Tauriinia saa meren antimista, tummasta siipikarjan lihasta ja jonkin verran myös lihasta.

Tryptofaani 

Tryptofaani on serotoniinin, melatoniinin ja niacinin esiaste. Serotoniini on tärkeä monille kehon toiminnoille. Se vaikuttaa mm depressioon, ahdistukseen, mielialaan ja ruokahalun säätelyyn. 

Tryptofaania saa mm. maitotuotteista, munista, soijatuotteista, manteleista, banaaneista, kuivatuista taateleista, raejuustosta, simpukoista, tonnikalasta, kalkkunasta ja kaurasta. 

Glysiini 

Proteenien esiaste. Toimii säätelevänä aineena keskushermoston välittäjäaineprosessissa. Glysiinin on myös olevan aktiivinen prosessissa, kun unessa lyhytaikaisesta muistista siirretään tietoja pitkäaikaiseen muistiin. 

Glysiinia saa syömällä luu- ja nahkaruokia. Jauhelihassa on usein sidekudosta. 

Tyrosiini 

Tyrosiini on prekursori L-DOPA:lle joka taasen on prekursori dopamiinille, noradrenaliinille ja adrenaliinille – aivojen välittäjäaineille 

Tyrosiinia saa manteleista, avokadosta, banaanista, raejuustosta, kurpitsansiemenistä, maapähkinöistä ja seesaminsiemenistä.  

Fosfatidyylikoliini 

Fosfatidyylikoliini on koliinin luonnollinen esiaste ja osallisena aivojen välittäjäaineen asetyylikoliinin muodostumisessa. Asetyylikoliini välittäjäaineena vaikuttaa mm. muistiin ja lihasten toimintaan. Fosfatidyylikoliini myös auttaa rasvojen poistumista maksasta ja verisuonistosta. Se saattaa alentaa kolesterolia ja korkeaa verenpainetta, joskin tutkimustulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia tämän vaikutuksen suhteen. Fosfatidyylikoliinia saa naudan maksasta, kanan maksasta, kananmunista, vehnänalkioista, soijapavuista ja rasvaisesta sianlihasta. 

Ginkgo biloba 

Ginkgo sisältää ns. ginkgolideaa, joka lisää veren kiertoa ja pitää yllä aivojen happipitoisuutta. Se myös auttaa ääreisverenkiertohäiriöissä. 

Tämä kirjoitus perustuu ravitsemustieteen, neurobiologian ja neurologian oppikirjoihin sekä Pubmed tietokannasta löytyviin vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin.