Turvallisuudentunne ja aivovammakuntoutuminen

Olemme vuosien mittaan havainneet, että turvallisuudentunne on erittäin tärkeää aivovammakuntoutujalle. Toivottavasti tästä ajatuksesta on hyötyä myös muille aivovammakuntoutujille. 

Oman kokemuksemme perusteella käsitämme kahden ihmisen välisen suhteen aivovammakuntoutumisessa siten, että useat asiat uudelleen opettelemaan joutuva kuntoutuja vastaa tässä suhteessa uusia asioita opettelevaa ja kehittyvää henkilöä ja kuntoutujan lähellä oleva henkilö antaa kehittymiselle mahdollisimman suotuisat olosuhteet. Tässä tekstissä käytämme nimitystä läheinen, joka tarkoittaa kuntoutujan kanssa välittömässä vuorovaikutuksessa olevaa henkilöä, joka voi olla puoliso, ystävä, kuntouttaja, sisarus, avustaja tai kuka tahansa vuorovaikutukseen osallistuva henkilö. 

Onnistunut vuorovaikutus voi saada aikaan kuntoutujalle turvallisuudentunteen, jolloin hänen on helpompi tulla toimeen elämässään ja opetella uudelleen erilaisia taitoja. Pohjimmiltaan kyse on hyvästä vuorovaikutuksesta kahden ihmisen välillä.

Emotionaalinen saatavillaolo

Emotionaalisen saatavillaolon käsite antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka kahden ihmisen välinen vuorovaikutus voi toimia mahdollisimman hyvin. On painotettava, että riittävän hyvä ihmissuhde on tavoitteena, koska kukaan ei pysty olemaan täydellinen.

Kaikkiin ihmisiin vaikuttaa se, kuinka toinen ihminen toimii hänen kanssaan ja samalla hän itse vaikuttaa toiseen ihmiseen. Tämän tiedostaminen voi auttaa luomaan parempia ihmissuhteita ja saavuttamaan mahdollisimman turvallisen olon. 

Emotionaalinen saatavillaolo on käsite, joka viittaa kahden ihmisen kykyyn muodostaa emotionaalisesti terve ihmissuhde ja täten se havainnollistaa ihmissuhteiden emotionaalista ja kaksisuuntaista ominaisuutta. Emotionaalista saatavillaoloa voidaan mitata siihen kehitetyn mittarin avulla, jossa tarkastellaan kummankin osapuolen tunteiden kirjoa ja käyttäytymistä vuorovaikutuksessa. Emotionaalisen saatavillaolon viitekehys antaa selityksen vanhemman (myöhemmin läheinen) kykyyn saada aikaan jäsennelty ihmissuhde siten, että hän ohjaa lapsen (myöhemmin kuntoutuja) oppimista ja tukee hänen itsenäisyyttään. Oleellista on ottaa huomioon myös kuntoutujan vaikutus vuorovaikutussuhteessa. (Biringen ym. 2014). Kaiken ikäisten lasten (vastasyntyneistä 14 –vuotiaaksi) lisäksi emotionaalista saatavillaoloa voidaan tarkkailla teoreettisesti myös tämän ikäkauden jälkeen. (Saunders ym. 2015). 

Tässä yhteydessä haluamme soveltaa emotionaalisen saatavillaolon käsitettä aivovammakuntoutukseen. Uskomme, että kun ihminen saa tietoa vuorovaikutuksessa vaikuttavista mekanismeista, hänen on helpompi löytää itselleen sopivia toimintamalleja ja kenties saavuttaa enemmän turvallisuuden tunnetta elämässään. Tarkoituksena ei ole mitata toimintaa tai toimia psykoterapeuttina, vaan saada apuvälineitä jokapäiväiselle toiminnalle

Emotionaalisen saatavillaolon käsitteen tärkeä perusta on kiintymyssuhdeteoria. Emotionaalinen saatavillaolo on yhdistetty turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Kuten Jari Sinkkonen (2004) sanoo, hyvään kasvuun tarvitaan ennakoitava ympäristö, vähintään yksi mutta mielellään useampi riittävän hyvä kiintymyssuhde. Lapsi tarvitsee sellaisia aikuisia, jotka sietävät myös kielteisiä tunteita, eivätkä rankaise niiden ilmaisemisesta. Kiintymyssuhdeteoria perustuu John Bowlbyn ajatteluun ja sitä on myöhemmin kehitetty edelleen. Keskeistä on hoivaajan sensitiivisyys eli kyky tunnistaa hoivattavan tarpeet ja vastata niihin asianmukaisesti sekä oikeaan aikaan

Allan Schore (2003) tiivistää kiintymyssuhdeteorian Sinkkosen mukaan seuraavasti:

"Turvallinen kiintymyssuhde on intuitiivinen, vaistonvarainen tieto siitä, että pystyy selviämään suuristakin tunnetilojen psyykkis-fyysistä vaihteluista joko omien hallintakeinojensa tai muiden ihmisten avulla." 

Kiintymyssuhdeteorian lisäksi emotionaalisen saatavillaolon teoriaan on liitetty käsitteitä psykodynaamisesta teoriasta, emootioteoriasta, systeemiteoriasta ja kehityspsykologiasta.

Emotionaalisessa saatavillaolossa painotetaan vanhempien lisäksi suhdetta lukuisiin erilaisiin ihmisiin, joiden kanssa henkilö on vuorovaikutuksessa: Opettajiin, hoitajiin, sisaruksiin ja ystäviin. Emotionaalista saatavillaoloa on tutkittu terapeutti-asiakas –suhteessa ja kahden aikuisen välisessä romanttisessa suhteessa. Aivovammakuntoutuksessa ei tällä hetkellä löydy tutkimuksia. 

Henkilöiden välinen emotionaalinen palautesilmukka on tarkasteltavan vuorovaikutussysteemin peruskivi. Tarkastelun kohteena on se, kuinka vuorovaikutuksen toinen osapuoli vaikuttaa toiseen osapuoleen.
Kuva. Emotionaalinen palautesilmukka. Läheinen havaitsee, että kuntoutuja näyttää vihaiselta ja kysyy sitä häneltä neutraalisti. Kuntoutuja vahvistaa palautteessaan, että läheinen on tulkinnut hänen tilanteensa oikein.

Vuorovaikutuksen lähempi tarkastelu

Läheisen osalta neljä tärkeää asiaa ovat että hän toimii sensitiivisesti, jäsennellysti, epätungettelevasti ja ei-vihamielisesti. Kuntoutujan kohdalla voidaan tarkastella valmiuksia vastata vuorovaikutukseen ja osallistumista vuorovaikutukseen. 

Sensitiivisyys tarkoittaa että läheinen on kykenevä ylläpitämään useimmiten positiivista, aitoa ja totuudenmukaista emotionaalista tunneilmastoa sekä käytöksen että tunteiden tasolla. 

Läheinen ilmentää rauhallista emotionaalista läsnäoloa ja kykenee lukemaan kuntoutujan ilmentämiä, myös hienovaraisesti ilmaistuja tunteita. Kielellisten ja ei-kielellisten tunneilmaisujen tulisi olla yhteneväisiä. 

Esimerkkejä läheisen lähettämistä ristiiriitaisista viesteistä:
Kuva: Hymyilee, mutta puhuu kylmällä äänensävyllä
Kuva: Sanoo positiivisia asioita lattealla tunneilmaisulla 

Muita esimerkkejä ristiriitaisista viesteistä

* Läheinen näyttää positiivisia ilmeitä jotka ovat ristiriidassa kärsimättömän äänensävyn kanssa 

*Läheinen osoittaa lämpimiä tunteita, jotka eivät yhdisty sensitiivisesti niihin tunteisiin joita toinen henkilö ilmaisee 

Sensitiivisyys tarkoittaa lisäksi sitä, että läheinen kykenee selkeästi havaitsemaan ja vastaamaan tarkoituksenmukaisesti kuntoutujan emotionaalisiin ilmaisuihin. Läheisen toiminta on oikea-aikaista, joustavaa, muuntelukykyistä ja luovaa suhteessa kuntoutujan toimintaan. Lisäksi läheinen osoittaa hyväksyntää kuntoutujaa kohtaan. 

Jäsennelty vuorovaikutus eli jäsennyskyky. Läheinen tukee riittävästi kuntoutujaa saavuttamaan itsenäisiä päämääriä ohjauksen, opastamisen ja voimaannuttamisen avulla. Läheinen kykenee asettamaan tarpeelliset rajat ja rohkaisee sopeutuvaa käytöstä ja rajoittaa huonosti tilanteeseen sopivaa käytöstä. 

Jäsennelty vuorovaikutus merkitsee läheisen kykyä tukea riittävästi kuntoutujan oppimista ja ohjata tätä kohti lisääntyvää kyvykkyyttä. Optimaalisessa jäsennellyssä vuorovaikutuksessa läheinen ei vain opeta ja ohjaa toista henkilöä vaan antaa tälle sopivan määrän itsenäisyyttä, niin että tämä voi oppia toimimimaan riippumattomasti. Vuorovaikutus voi olla jäsenneltyä ainoastaan, jos kuntoutuja vastaa vuorovaikutukseen ja läheinen pystyy toimimaan niin, että vuorovaikutuksesta on hyötyä kuntoutujalle. Jäsennellyssä vuorovaikutuksessa läheinen toimii ikäänkuin vanhempana ja tietävämpänä henkilönä. 

Tunkeilemattomuus tarkoittaa sitä, että läheinen ottaa huomioon kuntoutujan toiminnassaan antamat vihjeet ja tämän tilanteen ja välttää yliohjausta, ylistimulaatiota, liiallista sekaantumista ja ylisuojelevuutta. Läheinen kunnioittaa kuntoutujan tilanteen mukaista itsenäisyyttä. Jos esimerkiksi kuntoutuja pystyy itse syömään, ja osoittaa haluavansa syödä itse, mutta läheinen ei salli sitä, on kyse tunkeilevuudesta. Mutta jos kuntoutuja ei pysty itse syömään ja läheinen auttaa siinä, kyseessä on epätunkeilevuus. Esimerkkejä tungettelevuudesta ovat myös jatkuva puhuminen ja keskeyttäminen.
Kuva: Jatkuva puhuminen voi olla osoitus tungettelevuudesta. 

Ei-vihamielisyys tarkoittaa läheisen kykyä säädellä omia negatiivisia tunteitaan ja ettei hän pura niitä kuntoutujaan. Vihamielisyys voi olla piilossa olevaa tai avointa. Piilotettu vihamielisyys näkyy hienovaraisina negatiivisten tunteiden ilmaisuina kuten kärsimättömyys, turhautuneisuus ja ikävystyminen. Piilotettua vihamielisyyttä voi olla haukottelu väärässä kohdassa, silmien pyörittely, äänen korottaminen, hiljaisuuden käyttö vallan välineenä, kylmä tuijotus ja välinpitämäton kasvojen ilme.
Kuva: Silmien pyörittely on esimerkki piilotetusta vihamielisestä käytöksestä tai välinpitämättömyydestä. 

Avoin vihamielisyys sisältää negatiivisten huomioiden tekemistä toisesta henkilöstä, fyysistä aggressiota ja erolla uhkaamista. Avointa vihamielisyyttä voi olla uhkailu, kiusaaminen, naurettavaksi tekeminen ja esimerkiksi pöydän takominen. Ihanteellisin tilanne on vihamielisyyden puuttuminen. 

Vihamielisyys voi kohdistua myös muuhun kuin kuntoutujaan ja vaikuttaa taustalla tyytymättömyytenä, kärsimättömyytena,vihaisuutena ja muina avoimina tai piilotettuina vihamielisyyden osoituksina. 

Valmius vastata vuorovaikutukseen tarkoittaa kuntoutujan emotionaalista ja sosiaalista reagointia läheistä kohtaan. Jos kuntoutuja ei kiinnitä läheiseen juurikaan huomiota ja vastaa vuorovaikutukseen hyvin heikolla tunneilmaisulla, sitä ei pidetä optimaalinena valmiutena vastata vuorovaikutukseen. Kuntoutuja voi vastata vuorovaikutukseen myös ylimäärin esimerkiksi silloin, kun läheinen on hyvin vähän sensitiivinen. Tällöin kuntoutuja voi yrittää käyttää kaikki mahdollisuudet saadakseen läheisen vuorovaikutukseen ja yrittää esimerkisi miellyttää tätä kaikin keinoin. 

Ihanteellisessa tilanteessa kuntoutujalla on valmius vastata vuorovaikutukseen positiivisesti ja emotionaalisesti vastaanottavaisesti ja läsnäolevasti. 

Valmius vastata vuorovaikutukseen ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla samaa mieltä toisen kanssa.
Kuva: Tässä kuntoutujalla on valmius vastata vuorovaikutukseen, vaikka hän ei olekaan samaa mieltä läheisen kanssa.
Kuva: Kuntoutuja ei ota katsekontaktia, hän ei vastaa kysymykseen ja on välinpitämätön läheistä kohtaan, hänellä ei ole valmiutta vastata vuorovaikutukseen. 

Osallistuminen vuorovaikutukseen tarkoittaa, että kuntoutuja tekee aloitteita ja haluaa ottaa läheisen mukaan vuorovaikutukseen. Kuntoutuja tekee aloitteita, kysyy kysymyksiä, hän voi kertoa tarinoita ja osoittaa täten, että hän haluaa olla vuorovaikutuksessa läheisen kanssa. Kuntoutuja voi osoittaa halukkuutensa osallistua vuorovaikutukseen katsomalla kohti läheistä, nojautumalla eteenpäin, ylläpitämällä katsekontaktia, pitämällä tauon oman puheenvuoronsa jälkeen ja kysymällä kysymyksiä. 

Jos kuntoutuja haluaa vältellä vuorovaikutusta läheisen kanssa, hän voi osoittaa sen katseellaan, elekielellään ja aloitteellisuuden ja osallistumisen puutteella. 

Keskeistä on se, onko kuntoutuja kykenevä autonomiseen eli itsenäiseen toimintaan vai ei ja se, kuinka paljon hän tekee aloitteita kykyjensä puitteissa saadakseen läheisen vuorovaikutukseen kanssaan.
Kuva: Kuntoutuja tekee aloitteen ja pyytää läheistä vuorovaikutukseen. Hän katsoo kohti ja ylläpitää katsekontaktia ja odottaa läheisen vastausta.

Tutkimustuloksia


Vanhempi-lapsi suhteen emotionaalinen saatavillaolo ennustaa useita positiivisia tekijöitä lapsen kehityksessä. 

 • Se on merkityksellisessä suhteessa lapsen turvalliseen kiintymyssuhteeseen sekä omiin vanhempiinsa että ammattimaisiin hoitajiin.

 • Lisäksi emotionaalinen saatavillaolo on yhdistetty lapsen kykyyn säädellä tunteitaan. Kun tutkittiin vähätuloisia äiti-lapsi –pareja, enemmän emotionaalista saavutettavuutta kokeneet lapset pystyivät säätelemään paremmin tunteitaan vaikeassa tilanteessa.

 • Toisessa tutkimuksessa korkeampi sensitiivisyys ennusti parempaa stressinhallintakykyä lapsilla, jotka olivat hyvin estyneitä.

 • Pitkittäistutkimuksessa äidin korkeampi sensitiivisyys suhteessa 15 kuukauden ikäiseen lapseen ennusti lapsen kielellistä ilmaisukykyä kaksivuotiaana. Lisäksi lapsen emotionaalinen saatavillaolo ennusti lapsen empatiakykyä äitiä ja muita aikuisia kohtaan nelivuotiaana.

 • Tutkimuksessa vanhempi-lapsi parin emotionaalisesta saavutettavuudesta todettiin, että korkeammat tulokset olivat yhteydessä vähäisempiin ongelmiin ja parempiin sosiaalisiin kykyihin esikoulussa ja siirryttäessä lastentarhaan. Lapsilla on lastentarhaan siirtyessään vähemmän agressiota, uhriutumista (victimization), vähemmän internalisoivia ongelmia joita ovat esimerkiksi somaattinen oireilu, ahdistuneisuus ja masentuneisuus ja vähemmän eksternalisoivaa, ulospäin suuntautuvaa ongelmakäytöstä kuten aggressiivisuutta ja sääntöjen rikkomista

 • Äitien sensitiivisyys ja jäsennelty vuorovaikutus lapsen ollessa kolmevuotias ennusti lapsen kykyä mielikuvitusleikkiin ja sosiaaliseen kyvykkyyteen esikoulussa lapsilla

Kirjoitus perustuu seuraaviin lähteisiin

Biringen Z, Derscheid D, Vliegen N, Closson L,Easterbrooks M.A. 2014. Emotional availability (EA): Theoretical background, empirical research using the EA Scales, and clinical applications. Developmental Review 34 (2014) 114–167. 

Saunders H, Kraus A, Barone L, Biringen Z. 2015. Emotional availability: theory, research, and intervention. Frontiers in Psychology July 2015 | Volume 6 | Article 1069. 

Sinkkonen J. 2004. Katsaus. Kiintymyssuhdeteoria –tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Duodecim 2004;120:1866–73. 

Söderberg A.K, Elfors C, Holmqvist Larsson M, Falkenström F, Holmqvist R. 2014. Emotional availability in psychotherapy: The usefulness and validity of the Emotional Availability Scales for analyzing the psychotherapeutic relationship. Psychotherapy Research Vol. 24, No. 1, 91 102.
Copyright EazyeM Oy (c)2017, All Rights Reserved.